Bloggaaja palaa takaisin

Unohduin kuukausiksi pois blogin parista, mutta nyt aikaa on (toivottavasti) järjestynyt taas tällekkin. Nyt yritän keksiä muutaman tekosyyn poissaololleni.

Toukokuu oli stressaavaa aikaa, koulujuttuja kasaantui useita ja piti ehtiä lukemaan Nuorta Aleksista varten, joten blogin päivitykseen ei paljoa ollut aikaa. Aleksis -kirjatkin harpoin vain nopeasti läpi, enkä edes jaksanut miettiä, mitä niistä osaisi sanoa. Luettua sain silti ihan hyvin. 

Kesäkuussa otin pienen irtioton arjesta ja lähdin kiertämään kuukaudeksi Eurooppa. Roadtrip kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan, Slovenian, Kroatian, Bosnian ja Hertsegovinan ja Tsekin kautta. Autossa tuli luettua ja rakastuin Zafóniin.

Heinäkuussa aikaa ei ollut millekkään. Kävin ensin Helsingissä kirjojenostoretkellä, sitten pariksi viikoksi töihin ja vielä viikoksi riparille isoseksi. Luin koko kuussa vain yhden kirjan ja siitä alkoi lukujumi. 

Elokuussa paluu kouluun ja uusiin ihmisiin tutustumista. Lukujumi jatkui, koulutyöitä jäi rästiin, eikä mikään sujunut.

Nyt syyskuussa olen päässyt taas lukemisen makuun ja alan myös hoitamaan koulujuttuja rästistä pois. Muutama essee ois kirjotettavana. Kirjahyllyn koko on uhkaavasti kasvanut kahdeksalla kirjalla ja hyllytila alkaa loppua kesken. 

Sitten päivitystä Nuori Aleksis -kilpailuun. Omaksi lukusaldokseni tuli 62 kirjaa, mikä riitti loppuraatipaikkaan. Finaalikirjat ovat selvillä ja itselläni niistä puolet vielä lukematta. 

Kirjamessut lähestyvät vauhdilla ja odotan niitä innolla, koska näen monia kavereita mm. Celestinen, Marian, Ellenin, Kirjaneidon ja Suden. Kirjahylly tulee messujen seurauksena paisumaan vielä lisää ja jo ennestään loppunut tila vähenee.

Kiva tulla taas takaisin ja erityiskiitokset Aliinalle :3

Vappulukuhaaste

Huono muistini petti ja unohdin tämän postauksen kirjoittamisen täysin.

Osallistuin Bibliofiilin päiväunia -blogin Marin vappulukuhaasteeseen. Mari kertoi ettei tämä ole maraton vaan haaste lukea vapun hulinoiden keskellä. Otin tämän kuitenkin ikäänkuin maratonina, kuitenkaan ilman suurempia paineita. Lukeminen sujuikin aivan luonnostaan, eikä itseään tarvinut pakottaa lukemaan. Sehän olisi aika epämukavaakin.

Vapun vietin mökillä, joten lukupaikkana toimi mökin sohva. Mitä erinomaisin paikka lukemiseen television, tietokoneen yms häiriötekijöiden puuttuessa (ikäänkuin tv:tä katsoisin muutenkaan).

Kirjat, jotka luin haasteen aika:

Rainbow Rowell - Carry on
- englanniksi
- sivuja 528, mutta jatkoin aiemmin aloittamastani eli sivulta 140

Becky Albertalli - Simon vs. the Homo Sapiens Agenda
-englanniksi
-sivuja 303

Siiri Enoranta - Nokkosvallankumous
- suomeksi
- sivuja 445

Kaikki kirjat oli oikein hyviä ja missään välissä ei ollut ongelmaa lukemisen kanssa, Enorannan kirjan kanssa tuli tilane, että genre ei tunnu aivan oikealta suhteessa siihen, mitä olisin silloin halunnut lukea, mutta kyllä siihen tottui :D. Puolitarkoituksellisesti haaste meni HLBTQ -teemalla. Valitsin hyllystäni nuo englanninkieliset teokset ja asian huomattuani otin mukaan kolmanneksi Nokkosvallankumouksen pysyäkseni aiheessa.

Lukupäivien luetut ja sivumäärät:

Perjantai

Luin Carry onin loppuun ja aloitin Albertallin teoksen. Sivumääräksi päivän loputtua jäi 401 sivua.

Lauantai

Jatkoin loppuun Simonin ja aloitin ja lopetin Nokkosvallankumouksen . Päivän sivumäärä 725.

Sunnuntai

Tämä oli lukemisen kannalta aika turha päivä. En vaan jaksanut enää lukea mitään 10 päivän lukuputken jälkeen.

Lopullinen sivumäärä, 1126

Huhtikuun luetut

Nyt ei olekkaan tullut paljoa mitään postattua. Alkukuussa oli koeviikko, sitten saamattomuus ja loppukuun olen vain lukenut henkeni edestä. Jotenkin kirjat vaan oottivat mukaansa, enkä välissä jaksanut edes avata tieteokonetta viikkoon.

Mutta. Kerrankin olen suht tyytyväinen luettujen määrään, toki alkukuusta ois voinu vähän enemmän skarpata, nii ois saanu vielä enempi, mut menee se näinkin. Tässä viimeisen kuluneen 10 päivän aikana olen saanut luettua 12 kirjaa. Siihen 10 päivään ei tosin ole paljoa sisältynyt muuta kuin kahdenkeskeistä aikaa sängyssä kirjojen kanssa. Tässä kahden vuorokauden aikana tulee postaus tämän viikonlopun lukumaratonista.


Sitten asiaan:

Kirjoja 20, joista runokokoelmia (R) 7 ja englanniksi (E) 3

Sivuja 5341 (Wow)

Lähden liikkeele lukemisjärjestyksessä.


Ville Hytönen - Helvetinjumalankone (2015, R)

Sivuja 61

Luin tämän tosi nopeasti, koska runot ei iskeny muhun yhtään, joten en jaksanut syvemmin perehtyä. Tässä oli tosi paljon kaikenlaista ja meinasin mennä niiden kanssa sekaisin.



Satu koskimies -  Villiviinintie, Tullinpuomi (2015, R)

Sivuja 75

Olen aika hyvin kadottanut nämä runot muististani. Aivan viimeinen runo oli ainoa, josta pidin, mutta pidin kovasti.



Paula Havaste - Maan vihat (2015)

Sivuja 452

Kirjan tarina oli aivan mielenkiintoinen, mutta teksti oli takkuavaa ja kirja eteni varsin hitaasti. Vihat -sarjan itsenäinen toinen osa. Alku oli hyvin kankeaa, kun ensimmäisen osan tapahtumia yritettiin nopeasti vähän taustoittaa, että tietää missä mennään. En ole lukenut ensimmäistä osaa, eikä siitä tosiaan haittakaan ollut.



Miki liukkonen - Raivon historia (2015, R)

Sivuja 58

Kaveri oli ylistänyt tämän maasta taivaisiin, joten odotukset oli korkealla. Odotuksilleni en kuitenkaan saanut tarpeeksi vastinettä, että olisin ollut tyytyväinen.



Veera Antsalo -  Pölyn historia (2015, R)

Sivuja 80

Tällaiset keskinkertaiset runot ei tosiaan pysy mun päässä. Eli lyhyesti, keskinkertaista.



Lauri Mäkinen - Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (2015)

Sivuja 438

Lähtökohtaisesti mua ei kiinnostanut suomalainen lähetyssaarnaaja tutkimassa kirkon paloa Pohjois-Namibiassa, mutta oliha tämä mielenkiintoiseksi saatu tehtyä. En erityisesti kuitenkan ihastunut. Kieli oli sujuvaa, mutta ei ihastuttavaa sekään. Lopusta en ollut mitenkään yllättynyt.



Anne Hänninen - Mustat peilit (2015, R)

Sivuja 129

En pitänyt runoja erityisen hyvinä, mutta oikein mielenkiintoisia olivat. Toiset oli tummia ja ahdistavia ja toiset vaaleita ja kevyitä. Mukava kokonaisuus.



Marianna Kurtto -  Rottakuningas (2015, R)

Sivuja 91

Mua alko jo nimi kiehtomaan. Rottakuninkaat ovat aina olleet mielestäni mielenkiintoisia ja kiehtovia. Tämä toi oivallisesti esiin samanlaisia outoja kysymyksiä, joita itsekkin mietin ja sai miettimään niitä lisää. Jos haluat virikettä aivoillesi, tämä on sinulle.



Rick Riordan - The Sword of Summer (2015, E)

Sivuja 499

Olen pitänyt Riordanista aina ja oli mukava vuoden tauon jälkeen palata hänen pariinsa. Tällakertaa vaan toisella kielellä. Jotenkin kirjan taisteluista puuttui Riordanille tyypillinen eeppisyys, mutta tykkäsin siitä. Kevensi tunnelmaa huomattavasti. Kuten Riprdanin kirjat yleensäkkin, tämäkin täytti pääni erilaisilla maisemilla ja pääni sisässä on nyt kokonainen kuolleiden valtakunta kaikkine kerroksineen. Odotan syksyä ja seuraavaa osaa. (Suomennos ilmestynyt 25.4.2016)



Oscar Wilde - Teleny (1893)

Sivuja 236

Tämähän ei todennäköisesti ole Wilden teos, mutta hänen nimellään julkaistu niin sillä täälläkin olkoot. Olen pelännyt tämän kirjoitushetken tuloa siitä asti, kun aloitin kirjan. En taida antaa mitään yksityiskohtia, katsokaa itse jostain muualta. Rakastin tätä! Älkää nyt ymmärtäkö minua aivan väärin, mutta niin asia vain on. En suoranaisesti suosittele kenellekkään, eikä ainakaan alle lukioikäisille.



Antti Holma - Kauheimmat runot (2015, R)

Sivuja 192

Tässäkin teoksessa oli odotukset korkealla, mutta jouduin taas pettymään. Yhden "kirjoittajan" runot hypin lopulta suoraan yli, mutta kyllä jotkut runot oli aivan hyviäkin. Mulla ei yleensä vaan parodiat oikein nappaa.



Panu Rajala - Intoilija (2015)

Sivuja 419

Tämän kirjan kohdalla menetin viimeisenkin luoton Finlandia-palkintoon. Kyllä jotkut kohdat oli aivan mielenkiintoisia, mutta muuten lähinnä tylsää kerrontaa. Päähenkilöstä en ollut koskaan kuullutkaan aiemmin, mutta voi olla että siitä saan syyttää osittain itseäni. Luin netistä jotain juttua plagioinnista liittyen tähän teokseen.



Iida Rauma - Seksistä ja matematiikasta (2015)

Sivuja 476

Tämän lukeminen oli oikeasti hyvin viihdyttävää. Alussa teos kertoi tosiaan lähinnä seksistä ja matematiikasta ja niiden kietoutumisesta päähenkilön elämään, mutta kirjan edetessä kaikki sai merkityksensä. Teksti oli joustavaa ja sujuvaa, eikä jättänyt moitittavaa. Myös koirista ja siskosta puhuttiin paljon. Jotkut henkilöt jäivät vähän ohuiksi, mutta se nyt suotakoon.



Marko Leino - Syntymättömät (2015)

Sivuja 272

Näitä tuntuu viimevuonna ilmestyneen useampikin, läheinen kuolee ja päähenkilö rypee itsesäälissä. Mun myötätunto ei enää riittänyt tälle kirjailijaraasulle, joten nauroin. Saipa jotain irti sitenkin tästä kirjasta. Kronologisesti kirja oli vähän typerä edetessään "väärinpäin".



Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva (1890)

Sivuja 363

Luin itseasissa tästä kaksi eri suomennosta, joten olen vähän hämmentynyt, että mitä pitäisi sanoa. Toisen perusteella sanoisin, että kankea, masentava ja negatiivinen. Toisen perusteella ylistäisin kielen sujuvuutta, kuvailun kauneutta ja kaunista tapahtumienjuoksua. ota tästä sit selvää. Pitää varmaan joskus lukea alkuperäiskielelläkin, että saa oikean kuvan. Tämä herätti tosiaan miettimään sitä, että millainen vaikutus kääntäjällä on teokseen.



Carlos Ruiz Zafón - Marina (1999)

Sivuja 282

Odotin paljon ja sain vieläkin enemmän. Luulin että tämä olisi tavallinen maagiseen realismiin pohjautuva farssi, mutta sainkin kauniin ja vauhdikkaan fantasiatarinan kuolemattomuudesta, kuolemasta, elävistä kuolleista (ei zombeista) ja niihin liittyvistä mysteereistä. Luin tämän ennen kouluunlähtöä kerralla kannesta kanteen, ja tarvin lisää Zafónia!



Anneli Kanto -  Pyöveli  (2015)

Sivuja 387

Hyvin opetukellinen teos. Nyt osaan hukuttaa lapsensa tappaneen äidin ja polttaa varkaan oikein. Kirjassa pyövelin, tuomarin ja apteekkarin elämät punoutuivat suurempien ja pienenmpien koukkauksien kautta toisiinsa samalla kyseenalaistaen sen, että kenellä valta todellisuudessa onkaan. En myöskään tiennyt, kuinka laajaa mestaaminen ja noitavainot Suomessakin on ollut.



Rainbow Rowell - Carry on (2015, E)

Sivuja 528

Tässä on kaikki hyvän the Cosen One -tarinan ainekset. On pahis, on hyvis, joka onkin pahis, on pahis, joka onkin hyvis ja tottakai on the Chosen One, ja sitten on Baz (BAZZZ). Aivan ihana rakkaustarina yhdistettynä hyvään fantasiakertomukseen. Oli jännitystä ja oli awww :3 Simon on onnekas poika kuulkaas. Jos saatte käsiinne, lukekaa. (Ei suomennettu)



Becky Albertalli - Simon vs. the Homo Sapiens Agenda (2015, E)

Sivuja 303

Jatkoi Carry onin linjaa toisella ihanalla rakkaustarinalla. Kirjassa kuvattiin hyvin kaapista tulevan pojan läpikäymiä asioita, jotka jokainen HLBTG -määritelmään kuuluva mahdollisesti käy läpi. Itselleni melkein kaikki oli tuttua ja siten sain tähän vähän enemmän samaistumisppintaa, kuin kaverini, jolle tää oli lähinnä "Hii, aww, jee...". Toimii kummallakin tavalla. Kannattaa lukea. (Ei suomennettu)




Siihen ne sitte päättyivätkin. Kesäkuun lukutavoite tulee olemaan sivumäärältään yli 6000, jota tämän jälkeen jo pidän aivan mahdollisena. Jos olette lukeneet näistö joitain, kertokaa ihmeessä ajatuksianne.

Minun hyllyni

Järjestin tänää kirjahyllyni uudestaan ja laitoin sinne kaikki nekin kirjat, jotka ovat olleet ympäri huonetta ja mitä olen lähiaikoina ostanut. Vähän tilaakin piti raivata. Kirjoja on vähemmän kuin toivoisin, mutta tilakin on lopussa. Yhden kirjan olen tilannut, mutta se jää tästä puuttumaan.

Pokkarit, mulle henkilökohtaisesti tärkeät kirjat, sarjat, kirjaston poistomyynnistä, randomit, coolit.

Pokkareihin kuulu tottakai pokkarit, joita sattuu olemaan 22. Yksi niistä on rivin päällä, koska siitä on eri painos jo hyllyssä ja sille ei ollut tilaa. Pokkarit on lajiteltu kokojärjestykseen. Muutama on poistomyynneistä.

Henkilökohtaisesti tärkeissä on viisi kirjaa. Siellää voisi olla myös Zafónin kirjat pokkariosiostakin, mutta ne näyttää paremmalta siellä, missä ne on, joten olkoon niin. Siellä on siis, Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut, Unohdettu Ombria, Basiliskin laulu, Serren metsissä ja Marina.

Sarjoista ei kai tarvitse mainita enempää.

Poistomyynneistä onkin tullut kirjoja. Kerran mulle sanottiin, että mulla on puoli kirjastoa, mutta ei onneksi kuitenkaan. Tässä osiossa on myös muutamen sarjojen osia.

Randomeihin kuuluu ne, joille ei ollut muuta paikkaa. Siihen kuuluu myös muutama poistomyyntikirja, mutta koska olen repinyt kontakstimuovit pois, ei niitä muiden sekaan voi laittaa. Randomeihin kuuluu myös kahden sarjan ensimmäiset osat, mutta en halunnut niitä sotkea muiden sarjojen kanssa, koska en niistä erityisemmin pidä.

Coolit ei ehkä oikeasti ole cooleja, mutta kolme niistä on hienoja ja sen takia ostettu ja yksi on Silmarillion. Siinä on syytä kerrakseen.

Tilastoja:

Kirjoja: 72

Pokkareja: 22

Kovakantisia: 50

Naisten kirjoittamia kirjoja: 29

Miesten kirjoittamia kirjoja: 43

Kirjoja metreinä: 2,5m

Kirjoja kiloina 33,5 kg

Pokkareja metreinä: 0.8m

Pokkareja kiloina: 8,5kg

Kovakantisia metreinä: 1,62

Kovakantisia kiloina: 25kg

Olen lukenut: 22/72 (on muuten aika vähän, ostan vaan itelle, enkä lue niitä vaan jatkan kirjaston käyttöä...)

Englanniksi: 10 (olen alkanut ostamaan enemmän englanniksi, joten tulee kasvamaan)

Mahdollisesti ensi syksynä aloitan lukemaan läpi kaikki vielä lukematta olevat kirjat hyllystäni. 30% luettuna on turhan vähän makuuni. Jotkut kun ovat pyörineet hyllyssä jo useamman vuodenkin. Asiaa vaan vaikeuttaa se, että hyllyssä on kirjastosta ostettuja kirjoja, jotka sattuvat olemaan sen ja sen sarjan osia X ja Y ja välistä tai edestä puuttuu yksi tai useampi osa.

Vaikka miesten kirjoittamia on suuri enemmistö, mielestäni parhaimmat ovat naisten kirjoittamia.

Maaliskuun luetut

Tämän kuun alku meni taas lukemisen kannalta kokonaan ohi. Onneksi loppukuusta sain edes vähän paikattua. Koko kuun luetut ovat ainoastaan suomalaista, mutta myös espanjalaista ja amerikkalaista aloitin. Luen ne loppuun, kun suomalainen alkaa tympäisemään. Ehkä ensiviikolla, ehkä elokuussa. Nyt on tullut ongelmaksi se, että olen lukenut liian nopeasti ja on vaikeuksia kirjoittaa ja julkaista kaikki arvostelut. Haluan kirjoittaa kaikesta, mitä luen.

Kirjoja, 6  Sivuja, 1654 (Käytin tähän allekkainlaskua!! Sillekkin siis tuli käyttöä. Ja tämä siksi, että kirjoitan tätä puhelimella ja en jaksa avata toista sovellusta(Nyt kun palasin koneelle, voin sanoa, että älkää koskaan kirjoittako samaa postausta sekä puhelimella, että koneella. Asettelu menee ihan plörinäksi))

Laura Lindsted - Oneiron (2015)

Sivuja 400

Kirja aivan omassa luokassaan. Tästä on mahdotonta sanoa, pidinkö vaiko enkö. Ei ole mitään mihin verrata. Ei ole mitään vastaavaa. Yksinkertaisesti hieno kirja, mutta lukukokemuksena en silti nauttinut. Yritäkkää tästä ristiriitaisuudesta nyt jotain ottaa irti.

Selja Ahava - Taivaalta tippuvat asiat (2015)

Sivuja 222

Tästä pidin. Kirja sattumasta, menetyksestä, ilosa, ehkä jopa kivusta. Monipuolinen kattaus kaikkea mukavaa ja ei niin mukavaa mahdutettuna tiiviiseen pakkaukseen. En ehtinyt kovinkaan kyllästyä lukiessani. Monta tarinaa kiedottuna mielenkiintoisesti toisiinsa.

Laura Lehtola - Pelkääjän paikalla (2015)

Sivuja 238

Tervetuloa takaisin kuoleman pariin, tässä jaksossa mukana myös syöpä. Ihan mukava kirja ja viihdyttävää lukemista. Jos on lukemisesta pulaa, niin tähän kannattaa tarttua ja miksei muutenkin. Kuolema ei ole liian päällekäyvää ja ahdistavaa, vaan mukana pysyy aivan helposti.

Leena Krohn - Erehdys (2015)

Sivuja 155

Romaani tai novellikokoelma, en osaa päättää. Sen tiedän, etten pitänyt eikä Krohn kuulu lempikirjailijoihini.

Sofi Oksanen - Norma (2015)

Sivuja 304

Ei yhtään niin huono, kuin annettiin ymmärtää. Minulta puuttuu kokemus Oksasen aiemmasta tuotannosta, joten en osaa verrata siihen, eikä mielestäni pitäisikään. Jokainen kirja on oma teoksensa.

Emmi Itäranta - Kudottujen kujien kaupunki (2015)

Sivuja 335

Tämä oli oikein hyvä kirja. En jaksa odottaa seuraavaa kirjaa. Hyvin erilainen kuin Teemestarin kirja. Idea on mielekkäämpi mutta en osaa sanoa, kumpi on parempi.

Leena Krohn - Erehdys

Teos, 2015

155 sivua

Kirjailija E. on matkalla toiseen kaupunkiin pitämään lukutilaisuutta, jossa lukee tuotantoaan. E. on jo matkalla epävarma itsestään ja tilanne vain pahenee paikalle päästessä ja lukemisen edetessä. Yksikään kuuntelija ei ole tyytyväinen ja yleisöstä tulee kommenttia hänen menneisyydestään ja teoksiaam haukutaan. Lopulta E. ei edes suostu jakamaan niikirjituksia vaan poistuu paikalta.

Mielestäni Erehdys ei ole romaani ollenkaan vaan erittiäin nerokas novellikokoelma. Novellit on punottu yhteen tarinalla, jossa kirjailija E. lukee tuotantoaan pienen kapungin kirjastossa. Novellit eivät suurta suosiota saa niin yleisöltä, kuin minultakaan. Novellien kehystarina on itse novelleja kiinnostavampaa luettavaa. Ensimmäisen novellin luen luullen, että se jää ainoaksi. Sen loputtua, kehystarinan jatkuessa huokaisen jo helpotuksesta ajatellen päässeeni taas paremmille vesille. Mutta ei, novelleja tulee vain lisää ja lisää, enkkä ole yhtään kiinnostunut niitä lukemaan. Kolmen novellin jälkeen seuraan enää pelkästään kehystarinan kulkua.

Krohn ei tosiaankaan onnistunut sulattamaan sydäntäni tällä teoksellaan. En ole ennen Krohnia lukenutkaan ja taidan tulevaisuudessakin jättää hyllyyn. Voi toki olla, että jään paitsi jostain kauniista, but you had your change.

Kirjan rakenne jätti oikeastaan kaikki hahmot ohuisi siivuiksi. E:hen ei päässyt sisään ollenkaan. Aluksi yritin peilata häntä novellien kautta, mutta tulin tulokseen, että niistä peilattava henkilö on ennemmin Krohn itse kuin E. Myöskään novellien henkilöt eivät jääneet mieleen sen suuremmin.

Minä itse sain sen kuvan, että Krohn on kirjoittanut kasan huonohkoja novelleja vain haukkuakseen niitä itse kirjassaan. Toisaalta ymmärrän, mikä ihmisiä hänen tuotannossaan viehättää, mutta minun lienee parempi vain pysyä kaukana ja jättää niille, jotka siitä nauttivat. Petyin.

Laura Lehtola - Pelkääjän paikalla

Otava, 2015

238 sivua

Aapon ja Annan elämässä kaikki on kohdallaan. on työ, on lapsi, on elämä. Eräänä päivänä vierailulle tuleekin kutsumaton vieras, se ei päästä läheltään, ei anna hengähdystaukoa, nukkuu samassa sängyssä, syö samassa pöydässä. Syöpä. Kohta kaikki hoidot on käyty läpi ja mikään hoito ei tuhoa sitä nopeammin, kuin Annaa. Se maalaa perheen koko elämän.

Meidän piti viime syksynä äidinkielenkurssilla käydä kuuntelemassa Lehtolan haastattelua. En kovin innostunut kirjasta, jossa perheen äiti kuolee ja mies yrittää jatkaa elämäänsä pienen tyttärensä kanssa. Ei yhtään kuulosta mun kirjalta. Sitten haastattelija, äidinkielenopettajamme, kehui kirjan huumoria ja kieltä. Jotenkin silti (turhat) ennakkoluulot pistivät vastaan. Onhan nainen diplomi-insinööri. Eihän sellaiset osaa kirjoittaa kirjoja. Miksi on olemassa ennakkoluuloja? Jää hyviä kirjoja lukematta.

Kirja on juuri sitä mitä luvattiin. Hyvin kirjoitettu, huumorilla sävytetty, mutta riipaiseva teos. Kirjan kerronta on mielenkiintoista, aluksi virkistävää vaihtelua, mutta loppua kohden alkaa kyllästyttää. Se ei ole tavallinen minä-kertoja, vaan kerronta on osoitettu suoraan kuolleelle vaimolle. Hänelle kerrotaankin kaikki ilot ja surut, jopa uudet parisuhteet ja kysytään välissä neuvojakin. Kirjan hahmot luikertelevat mieleen, eivätkä heti suostu lähtemään. Ne ovat realistisia ja oikeastaan mukaviakin.

Pidän siitä, kuinka kirjailija ei jumita kertomaan Aapon surusta. Se etenee, kertoo arjesta ja arjen keskeltä löytyvistä iloista. Se kertoo enemmän ilosta, koska kaikki kyllä huomaavat surun. Ennemmin kertoo asioista, joita ei huomaa, huomattavasti mukavampaa lukea tekstiä, joka ei ole surullaan niin musertava. Lukija kyllä käy läpi suuren tunneskaalan. Välissä teki mieleni itkeä, mutta se halu peittyi nopeasti haluun nauraa. Lopulta en tehnyt kumpaakaan, koska en osannut valita ja en halunnut lopettaa kirjan lukemista tehdäkseni kummatkin.

Pelkääjän paikalla sai miettimään, entä jos Anna olisikin joku oma läheiseni. Tai jopa minä (no se olisikin aika pieni todennäköisyys. Ihosyöpä olisi varmaan ainoa mahdollisuus). Lukiessa aloin miettimään kuolemaa. Kuten aiemmin sanoin, se on kutsumaton vieras, joka voi tulla kylään kenen tahansa luo. Itselläkin on läheinen kuollut syöpään ja toinen sairastaa, mutta ei sit ymmärrä samalla tavalla. On paljon helpompaa, kun joku muu tulee kertomaan sen.

On hauska kaivella kannen merkitystä kirjasta. Tai sitä, mikä kannessa esiintyy. Oranssit gerberatkin lopult löytyivät. Yhdestä kappaleesta. En lukiessa edes ajatellut asiaa, mutta tässä tätä kirjoittaessa ja kansikuvaa katsoessa älysin sen. Ihmeen myöhään itseni tuntien, vaikka yleensä alankin ajatella kantta vasta kirjan luettuani. Tämä kansi on hyvinkin merkityksellinen ja siten kaunis. Muuten en siitä erityisemmin pidä, turhan vaalea makuuni.

Pelkääjän paikalla on kirja, joka kannattaa lukea.

Hiihtoloma (ja siitä tähän päivään)

Joo olen ainoastaan kaksi viikkoa myöhässä, mutta mikäs siinä. Mun on pitäny kirjoittaa tämä jo aikoja sitten, mutta nyt vasta mua potkittiin tarpeeksi perseelle ja jaksan kirjoittaa. Tänään olen muutenkin ollut kipeä ja saamaton, joten pitää saada edes jotain tehtyä.

Sijaitsin siis koko hiihtolomani Helsingissä. Matkasin sinne päiväjunalla lauantaina, mutta en silti kuollut tylsyyteen, koska seurana oli whatsapp, Kudottujen kujien kaupunki (postaus tulee aikanaan) ja ruokaa. Juna lähti aamulla 6.40, koska halusin olla perillä niin aikaisin, että ehdin käydä akateemisesta ostamassa Rainbow Rowellin kirjan Carry on (postaus tulee aikanaan). Baz on ihana :3.

Sunnuntaina kävin asuntonäytössä, koska why not ja sen jälkeen talvipuutarhassa. Talvipuutarha on yks minun lempipaikoista Helsingissä, se olisi alkukesästä aivan ihana paikka kirjoittamiseen. Sitten vielä ennen sulkemisaikaa pikavisiitti Ateneumissa katsomassa Ajattelijaa ja huomaamassa sen yhdennäköisyys Aleksis Kiven -patsaan kanssa.

Maanantaina kävin hankkimassa ihan oman HelMet -kirjastokortin, ettei tarvi tulevaisuudessa raahata niin paljoa kirjoja mukana. Kävin myös tuhlaamassa rahojani kaikkeen epämääräiseen ja totesin, että Pasila on vielä masentavampi räntäsateessa, kuin muuten. En viihdy siellä aurinkoisena ja lämpimänä kesäpäivänäkään, niin nollakeli, loska ja räntäsade ei tehnyt oloani sen mukavammaksi. Harmaata.

Tiistai oli ehkä mukavin päivä koko lomalla. Kävin divarikierroksella ihanan Ellenin kanssa ja totesin Kruununhaan yläasteen ankeaksi paikaksi (oli pakko käydä katsomassa millainen koulu muuten nii hienolla alueella on). Ensimmäiseksi käytiin jossain pienehkössä divarissa, jonka nimeä en edes muista ja sieltä mukkan tarttui vuonna 1944 painettu Jokamiehen maailmanhistoria. Historiahan ei paljoa muutu, joten sisältökin on ihan kunnon tavaraa. Valintaan kuitenkin eniten vaikutti kirjan ulkonkö ja omistuskirjoitus. Jotenkin kuitenkin surullista, kuinka joku (tai sen jonkun lapsi) myy halvalla johonkin divariin tädiltään saamansa kirjan. Mutta nyt se ainakin pääsi hyvään kotiin :3. Seuraavaksi suuntasimme Sofiaan, joka oli oikein sympaattinen putiikki. Nautittiin kupit teetä ja ostettiin (yllättäen) kirjoja. Ostin Ivan Gontšarovin Oblomovin kahtena osana ja erikoispainoksina. ne tuli mukaan puhtaasti kauniiden kansien takia. Viimeisinpänä, muttei vähäisimpänä (vaan parhaana) tiemme vei Hagelstamiin. Heti aluksi oli tiedossa, ettei rahat riittäisi mihinkään, mutta minulle oli sanottu, että saattaisin pitää siitä, rakasti sitä. Hyllyt täynnä vanhoja kirjoja ja ilma tuoksui vanhoilta kirjoilta. Käytiin kaikki hyllyt läpi ja rakastuin eniten neljäosaiseen kokoelmateossarjaan Shakespearen näytelmiä. Ne oli saksaksi, vanhoja ja painettu fontilla, josta tuskin lainkaan saa selvää. Niidenkin kannet oli mitä kauneimmat kuvioineen ja kultauksineen (ei ehkä kultaus, mutta kullan värinen ja kiiltävä). Päätin, että jos ne siellä pysyy, minä vielä ostan ne. Hinta kaikilta neljältä vaivaiset 60€. Mutta en vain saa niitä mielestäni... Illalla kävin katsomassa Vampyyrien tanssi -musikaalin ja rakastuin täysin. E malta odottaa, milloin pääsen seuraavan kerran musikaaliin. Esityksessä lähes kaikki oli täydellistä, musiikki, valot, esiintyjät, esiintyjien äänet, tarina. Ainoana miinuksena se, että päähenkilö hahmona oli ärsyttvän tyhmä. Itse Kreivi olikin sentään komea ja äänensä valloittava ja täyteläinen. Odotin, että kapellimestari olisi ollut vanhahko mies, mutta onnekseni ja ilokseni se olikin nuori nainen. Kokonaisuudessaan mahtava päivä.

Keskiviikkona kävin kaverini kanssa mielenosoituksessa vastustamassa opintotukien leikkauksia, tutustuin yliopiston kirjastoon ja illalla kävin Kiasmassa. Pidän enemmän "klassisemmasta" taiteesta, kuin nykytaiteesta.

Torstaina kävin Espoon puolella hoitelemassa asioita ja palatessa Kampin suomalainen sai houkuteltua minut syövereihinsä ja pienen sähläyksen kautta mukanani poistui Colleen Houckin Reawakened, joka kyllä saattaa jäädä hyllyyn joksikin aikaa odottamaan kirjojen ylitarjonnan takia.

Perjantaina kävin taas talvipuutarhassa ja sen jälkeen designmuseossa. Mutta kuinkas sattuikaan. Vain talo ennen museota sattui olemaan niin kovin houkutteleva divari ja ostin Elaine Isaakin kirjan The Singer's crown.  Sen kohtalo mahtaa olla sama kuin Reawakenedin.

Lauantaina tapasin paria kaveria ja laumaa muita vähemmän tuntemiani henkilöitä ja se oli mukavaa. Oikein mukavaa. Illalla jatkoin yöjunaan ja matkasin takaisin kotiin.

Seuraavan viikon maanantaina havahduin siihen, että minulla olikin jäänyt muutama raha jäljelle ja suuntasin suomalaiseen ja ostin Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjon (postaus aikanaan). Sittemmin rahat ovat olleet loppu, mutta en malta odottaa seuraavan kirjan ostoa.

Nyt sain kirjoitettua tämän, niin voin olla hiljaa taas kolme viikkoa. Eiku... Yritän kirjoittaa taas vähän useammin.

Helmikuun luetut

Tämä on ollut tosi huono lukukuukausi. Johtuen varmaan siitä, että aloitin niin myöhään.

Kirjoja 4. Sivuja 1435

Pia Pesonen - Maatuska (2015)

Sivuja 251

Tätä kirjaa mainostettiin joskus radiossa, minuun se ei uponnut. Kirja sijoittuu kahteen eri aikaan, jotka vuorottelevat kerronnassa. Toinen on nykyaikaa ja kertoo Irinan elämästä äitinsä kuoleman jälkeen ja toinen sijoittuu 1960-luvun loppun Pietariin ja kertoo, kuinka Irinan äiti rakastui suomalaiseen miehen ja loikkasi Suomeen.


Iida Sammalisto - Tähtimosaiikki (2015)

Sivuja 255

Kieleltään oikein kaunis teos. Perinteisen kliseinen alkuastelema - päähenkilö, jolle on määrätty kohtalo, mutta tämä ei halua noudattaa sitä - muuttuu loppuakohden aivan mielenkiintoiseksi ja hyväksi fantasiaksi. Kieli- ja mielikuvilla leikittely on taidokasta, lähes runomaista, mutta silti helppoa luettavaa kuitenkaan ilman turhia kikkailuja. Iida on ottanut käyttöön kauniita sanoja, jotka ovat kielessä vähentyneet, kuten riite.

Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (2016)  (+2U)

Sivuja 198

Tästä en jaksa enää enempää kirjoittaa. Jos et ole vielä lukenut edellistä postaustani, tee se nyt. Ihana ja kaunis kirja.


Virpi Hämeen-Anttila - Käärmeitten kesä (2015)

Sivuja 335

Varmaan kolmas dekkari, mitä olen koskaan lukenut (aiemmat Agatha Christieitä), eikä tämäkään saanut sydäntäni aukeamaan tälle kirjallisuudenlajille. Ihan perushyvä kirja, jossa olisi saanut olla vähän enemmän pippuria ja neilikkaa. Kirjassa oli valtava määrä henkilöitä (82, uusi hahmo neljän sivun välein), joten thank god lopussa oli henkilölista. Myös kadunnimet oli 1920-luvulta, mutta niistäkin oli onneksi lista lopussa. Myös kartat auttoivat paljon.

(U) = Uusinta

Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

 

Hanna Kauppisen esikoisteos Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (tuttavallisemmin KJKEKL) on kirja, jota odotin tältä keväältä eniten. Alunperin odotin kirjan ilmestymistä siksi, että tunnen kirjailijan. Kun esittelyteksti julkaistiin, aloin miettiä, että saatankin pitää tästä ihan oikeastikin. En ole oikeastaan aiemmi lukenut yhtäkään kirjaa, joka kertoisi kirjoista. En edes Uinuvien kirjojen kaupunkia tai Kirjavarasta. 

Mila on tyttö, joka viettää päivänsä (ja yönsä) antikvariaateissa työskennellen ja etsien rakastettuja kirjoja ja Sitä Oikeaa kirjaa. Jos hän ei tee pikkuaskareita divareissa tai nuku, hän lukee. Milan tasainen elämäntyyli alkaa muuttua, kun kaupunkiin tulee uusi kirjakauppa Tarinataivas ja sen mukana Herra H, joka ymmärtää Milan halun lukea. Lopullisesti Milan elämä muuttu kuitenkin vasta kun Herra Kunnas saapuu kaupunkiin...

Ensimmäisillä sivuilla ajattelin, että onpas kaunis kirja. Virallisesti rakastuin sivulla 10. Kirjan kieli vain upposi minuun täysin. Vetää vertoja jopa toiselle lempikirjailijalleni Patricia A. McKillipille. Aloitin kirjan lukemisen torstaina aamulla ennen kouluunlähtöä ja tein siinä suuren virheen. Ehdin lukea 40 sivua ja enää sen jälkeen en olisi halunnut päästää kirjaa käsistäni ollenkaan. Päädyin siis ottamaan kirjan kouluun ja luin sitä välituntisin. Viimeisellä, eli historiantunnilla kirja alkoi kutsua minua repussa, joten lintsasin puolet tunnista vain lukiekseni (miten ihmeessä se pitäis sanoa? ymmärrätte kuitenkin).

Luin kirjan heti loppuun aloituspäivänä. Yritin säästellä sitä sillä, että pidin lukemisessa taukoja ja yritin keksiä muuta tekemistä, mutta ei se minua kauas päästänyt. Kirjan loputtua minut valtasi suuri euforia. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä hyvää kirjaa kuin tämä. Perjantaina, kun euforia alkoi laantua, luin kirjan uudestaan, koska en halunnut menettää sitä tunnetta. Lauantaina kävin sitten kyseisen kirjan julkkareissa (ruoka oli tosi hyvää :P ). Ja illalla luin kirjan taas uudestaan. KJKEKL nousi suoraan tämänhetkiseksi lempikirjakseni.

Kirjan ostaminen oli ainoa oikea ratkaisu. Nyt voin lukea sen taas milloin haluan. Kirjasta löysin kaksi asiaa, jotka jäi vaivaamaan. 1. Loppu tuntui siltä, kuin se olisi kirjoitettu nopeasti ja enempiä miettimättä ja en ollut siihen täysin tyytyväinen. 2. Nyt en osaa enää palata "normaaliin" kirjallisuuteen, kun tällaisen jälkeen kriteerit on aika korkealla.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät lukemisesta. Sellainen, joka ei oikeasti pidä lukemisesta ei saa tästä varmaan paljoakaan irti.

Sitten loppuun asia, jonka voisin ottaa ihan vakioksi, kun puhun jostain kirjasta. Eli. Lempilauseeni kirjassa:   "Minä ajattelin, kauppa voisi houkutella lisää asiakkaita, jos myisimme myös joulukuusia!

Unpopular bookish opinions

Menettele seuraavasti:

1. Linkkaa haasteen antajan blogipostaukseesi.
Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.


-------------------------------------------------------------------------------------------

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Harry Potter. Ei vain uppoa. Olen lukenut kaikki kirjat, joten kukaan ei voi sanoa sitä tavallista "Se ensimmäinen osa on tylsä. Lue loputkin niin tykkäät varmasti." Hyvä kirja imaisee sisäänsä, mutta Potterit vain jättävät minut kellumaan sivujen päälle toivoen, että jaksaisin sukeltaa tarpeeksi syvälle. Pitääkin varmaan lähteä piiloon tai saan banaanista.


2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Tämä onkin vaikea. Pitää mennä vähän tutkailemaan kirjahyllyä. Tutkinnan tulokseksi tuli Katharine Kerrin Deverryn taru -sarja. Kovinkaan monet ei ole tätä lukenut, mutta ne, jotka ovat lukeneet, eivät siitä pidä. Minäkin valitettavasti olen lukenut vain kaksi ensimmäistä osaa, koska lopput 13 on suomentamatta (eikä tulla suomentamaankaan), eikä niitä ole ainakaan Lapin kirjastoissa.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

Nico-Percy-Annabeth Olympoksen sankareissa. Kun Nico Titaanien kirouksessa tuli kuvioihin, ajattelin heti, että those gonna be a couple. Annabeth on Percylle aivan liian väritön ja tylsä pari.


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Kauhusta en pidä, enkä haluakkaan. Ne kauhukirjat, joita olen lukenut, ovat osa olleet mukaansatempaavia, mutta kielellisesti ne eivät ole kauniita, eikä tarinoissa yleensä päätä, eikä häntää.


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Taas aika vaikea. Menen taas kirjahyllylle. Perillinen -sarjasta Eragon. Eragon on tyhmä, naiivi, mielikuvitukseton ja yksinkertainen. Tämä on vähän ristiriitaista, mutta kyseinen sarja on yksi minun lempisarjoistani. Vaikka Eragon on tyhmä, niin mm. Arya ja muutama muu haltija on tasapainottamassa tilannetta.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.

J. R. R. Tolkien. Tämä on kaikista ristiriitaisin tapaus. Pidän kovasti Tolkienin tarinoista, mutta kirjat eivät ole ollenkaan kauniisti kirjoitettuja, niin en ole lukenut yhtäkään kirjaa kokonaan. Sen kielen ei edes tarvisi olla kovinkaan kaunista, jos se olisi edes sujuvaa.


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Nälkäpelin lukemisesta en ole kiinnostunut sitten yhtään. Koko sarjan ideakin on aivan liian sotaisa minun makuuni. Collins on itsekin sanonut, että koko sarjan idea tuli siitä, kun kanavia surffaillessa hän huomasi tosi-tv:n ja sotauutisten rajan hämärtyvän. Mitä muuta kuin tappamista voi odottaa sellaiselta kirjalta.


8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.

The Maze Runner ehdottomasti. Katsoin ensin elokuvan ja sitten luin kirjan. (Tämä siksi, että en edes tiennyt, että siitä on kirja.) Kun sitten kirjastossa selasin englanninkielistä hyllyä, kirja tuli siellä vastaan. Silloin sitä ei vielä oltu suomennettukkaan. Kirja oli elokuvan jälkeen suuri pettymmys.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Haastettavat:

Kirjaneidon tornihuone

Kasoittain kauniita sanoja

Lasisipulissa  (hihhii, Beatles :3 )

Vähän omaakin

Niin. Minähän itse päätän, mitä täällä julkaisen. Miksi siis en julkaisisi jotain omaakin. Tässä on useampikin kirja luettavana mm. Maatuska, Sielut, Käärmeitten kesä ja Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Niistä sitten myöhemmin. 

Harvemmin kirjoitan mitään, koska olen vähän pidemmän proosan ystävä, mutta jos inspiraatio iskee, nii miksikäs ei.Tämän tekstin kirjoitin äikänkurssia varten tammikuun lopulla. Kirjoittaminen oli oikeasti tosi hauskaa. Tyytyväisin olin siihen, että aiheen synkkyydestä huolimatta ilmapiiri jäi aika avoimeksi ja vaaleaksi. Nyt pidemmittä puheitta itse asiaan.



-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tyttö kaivaa veistä laatikosta. Nyt ei kävisi kuten viime kerralla. Hän vilkaisee arpia ranteissaan ja ottaa myös veitsenteroittimen laatikostaan. Teroitin hyväilee veistä päästäen syvän kirskuvan äänen. Tällä kertaa veitsi olisi terävä. Pöydällä odottaa myös lasillinen vettä ja kaksi pyöreää ja puhtaanvalkoista pilleriä. Hän haluaa olla varma.

   Läksyt ovat vielä tekemättä. Tyttö kaivaa esiin matematiikan kirjansa ja alkaa laskemaan. Hän oli luvannut vanhemmilleen tehdä läksyt aina heti koulusta tullessaan. Hän ei ollut hyvä matematiikassa, mutta ainakin hän yritti. Huomaamattaan tyttö pyöritteli pillereitä käsissään.

   Kukat pitäisi vielä kastella. Niitä ei olisi kukaan kastelemassa hetkeen. Sitrunaan lehdet kellertävät raudan puutteesta. Sitruslannoite on loppu ja tavallisessa on liikaa typpeä. Hän jättää lapun ruukun viereen. Tyttö ottaa veitsen ja karsii bonsaista uudet keväällä kasvaneet versot.

   

Tyttö nostaa kaapista mustan hupparin ja pukee sen päällensä. Siitä tulisi sotkuista, eikä hän halua vaatteiden näyttävän likaisilta. Kello lyö kerran. Hän kuuntelee matalaa kumahdusta ja odottaa sen hiljenemistä. Kohta se löisi kuudesti. Silloin hän olisi valmis.

   Pyykkikoneen luukku aukeaa. Tyttö alkaa nostella pyykkejä yksi kerrallaan narulle kuivumaan. Vanhemmat eivät luottaneet siihen, että hän pärjäisi yksin. He ovat väärässä, se on todistettava. Pyykinpesuaine on jäänyt pöydälle, hän nostaa sen kaappiin.

   Tyttö kerää kaiken tarpeellisen. Jauhelihaa, sipulia, tomaattimurskaa, basilikaa ja pastaa. Hän on luvannut syödä säännöllisesti, se on tärkeä osa paranemisessa. Koulussa kaveri sanoi, että hän ei ollut vielä parantunut. Hän aloittaa pilkkomalla sipulin.

Veitsi on terävä, mutta onko pillereitä tarpeeksi. Valkoisten seuraksi hän nostaa keltaisen. Nyt mikään ei jäisi sattuman varaan. Tyttö katsoo isoisänsä kuvaa pöydällä ja peittää sen. Tämä ei sopisi vanhoille silmille. Hän uskoo, ettei kukaan jäisi suremaan. Hän olisi halunnut olla kuin muut. Kuulua joukkoon.

   Kissojen ruoat pitää laittaa valmiiksi. Ainakin viikoksi. Tyttö avaa oven ja päästää kissat ulos. Ne osaisivat varmasti takaisin. Sisko varmaan huolehtii niistä. Hän viiltää uuden ruokapussin auki.

   Tyttö nostaa kirjan pöydältä. Tarinaa ei voisi jättää kesken. Hän avaa kirjan viimeiset sivut ja alkaa kirjoittaa niihin tekstiä mustekynällä. Musteesta jää pieniä tahroja paperille, mutta hän ei anna sen häiritä. Viimeiset sanat on tärkeimmät.

   

Nyt on vihdoinkin se aika. Tyttö täyttää lasin vedellä. Hän nielaisee pillerit ja juo lasin tyhjäksi. Vaikka haavat eivät olisi tarpeeksi syviä, hän kuolisi silti ja saisi nauttia siitä kivusta ja kuoleman tunteesta. Siitä, kuinka hän vapautuisi tyhjyyteen ja ajattomuuteen. Hän nostaa veitsen pöydältä ja laskee sen ranteellensa. Jänteet napsahtavat poikki terän alla. Tyttö on hieman pettynyt. Nyt hän ei enää saisi puristettua veitsestä tarpeeksi toistakin rannetta varten.

Sorruin minäkin

Kirjablogejahan ei voi olla liikaa?

Niin ajattelinkin. Siksi tein tämän. (Tähänväliin mainittakoon, että kirjoitan muustakin kuin kirjoista)


Otin heti hyvin kunnianhimoisen tavoitteen (ainakin yhtä saamattomalle, kuin minä). Aion kirjoittaa edes lyhyen kommentin jokaisesta kirjasta, jonka luen. Elokuun loppuun käsittelen pääasiassa  vuonna 2015 julkaistua suomalaista kirjallisuutta, koska olen päättänyt osallistua Aleksikseen. Suomalaisen kirjallisuuden kohdalla kerron jokaisesta teoksesta, mitä suomalaisen kirjallisuuden piirteitä kyseinen teos sisältää. Erästä kaunista kirjailijatarta lainatakseni nämä piirteet ovat :

• Kiintiöhomo- tai muu vähemmistöseksuaali*
• Takaumia ja/tai sijoittuu menneisyyteen**
• Yleinen masentavuus

Mikään näistä ei suinkaan tee teoksesta huonoa, mutta näitä vaan esiintyy huomattavan paljon suomalaisessa kirjallisuudessa.

Kuten sivupalkista näkyy, en ole tälle vuodelle paljoa lukenut. Netflix, ihmissuhteet ja huono ajankäytönsuunnittelu ovat tähän syynä. Nyt tein taas elämäntapamuutoksen ja palautin kirjat elämääni. Viimeksi olen kesällä lukenut kunnolla. Viime kesänä tein myös oman sivumäärällisen lukuennätykseni. Luin Diana Gabaldonin Matkantekijän päivässä. Pidin siitä kirjasta.



*Tällä en siis tarkoita mitä tahansa vähemmistöseksuaalia, vaan sellaista, jolla ei ole kirjan kannalta mitään merkitystä. Kirjoitan jaksaessani aiheesta kokonaisen postauksen.

**Yksi tai kaksi takaumaa ei tähän riitä. Jos Takaumia on huomattavan paljon, niin kirjan voi laittaa tähän luokkaan.