Helmikuun luetut

Tämä on ollut tosi huono lukukuukausi. Johtuen varmaan siitä, että aloitin niin myöhään.

Kirjoja 4. Sivuja 1435

Pia Pesonen - Maatuska (2015)

Sivuja 251

Tätä kirjaa mainostettiin joskus radiossa, minuun se ei uponnut. Kirja sijoittuu kahteen eri aikaan, jotka vuorottelevat kerronnassa. Toinen on nykyaikaa ja kertoo Irinan elämästä äitinsä kuoleman jälkeen ja toinen sijoittuu 1960-luvun loppun Pietariin ja kertoo, kuinka Irinan äiti rakastui suomalaiseen miehen ja loikkasi Suomeen.


Iida Sammalisto - Tähtimosaiikki (2015)

Sivuja 255

Kieleltään oikein kaunis teos. Perinteisen kliseinen alkuastelema - päähenkilö, jolle on määrätty kohtalo, mutta tämä ei halua noudattaa sitä - muuttuu loppuakohden aivan mielenkiintoiseksi ja hyväksi fantasiaksi. Kieli- ja mielikuvilla leikittely on taidokasta, lähes runomaista, mutta silti helppoa luettavaa kuitenkaan ilman turhia kikkailuja. Iida on ottanut käyttöön kauniita sanoja, jotka ovat kielessä vähentyneet, kuten riite.

Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (2016)  (+2U)

Sivuja 198

Tästä en jaksa enää enempää kirjoittaa. Jos et ole vielä lukenut edellistä postaustani, tee se nyt. Ihana ja kaunis kirja.


Virpi Hämeen-Anttila - Käärmeitten kesä (2015)

Sivuja 335

Varmaan kolmas dekkari, mitä olen koskaan lukenut (aiemmat Agatha Christieitä), eikä tämäkään saanut sydäntäni aukeamaan tälle kirjallisuudenlajille. Ihan perushyvä kirja, jossa olisi saanut olla vähän enemmän pippuria ja neilikkaa. Kirjassa oli valtava määrä henkilöitä (82, uusi hahmo neljän sivun välein), joten thank god lopussa oli henkilölista. Myös kadunnimet oli 1920-luvulta, mutta niistäkin oli onneksi lista lopussa. Myös kartat auttoivat paljon.

(U) = Uusinta

Hanna Kauppinen - Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

 

Hanna Kauppisen esikoisteos Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut (tuttavallisemmin KJKEKL) on kirja, jota odotin tältä keväältä eniten. Alunperin odotin kirjan ilmestymistä siksi, että tunnen kirjailijan. Kun esittelyteksti julkaistiin, aloin miettiä, että saatankin pitää tästä ihan oikeastikin. En ole oikeastaan aiemmi lukenut yhtäkään kirjaa, joka kertoisi kirjoista. En edes Uinuvien kirjojen kaupunkia tai Kirjavarasta. 

Mila on tyttö, joka viettää päivänsä (ja yönsä) antikvariaateissa työskennellen ja etsien rakastettuja kirjoja ja Sitä Oikeaa kirjaa. Jos hän ei tee pikkuaskareita divareissa tai nuku, hän lukee. Milan tasainen elämäntyyli alkaa muuttua, kun kaupunkiin tulee uusi kirjakauppa Tarinataivas ja sen mukana Herra H, joka ymmärtää Milan halun lukea. Lopullisesti Milan elämä muuttu kuitenkin vasta kun Herra Kunnas saapuu kaupunkiin...

Ensimmäisillä sivuilla ajattelin, että onpas kaunis kirja. Virallisesti rakastuin sivulla 10. Kirjan kieli vain upposi minuun täysin. Vetää vertoja jopa toiselle lempikirjailijalleni Patricia A. McKillipille. Aloitin kirjan lukemisen torstaina aamulla ennen kouluunlähtöä ja tein siinä suuren virheen. Ehdin lukea 40 sivua ja enää sen jälkeen en olisi halunnut päästää kirjaa käsistäni ollenkaan. Päädyin siis ottamaan kirjan kouluun ja luin sitä välituntisin. Viimeisellä, eli historiantunnilla kirja alkoi kutsua minua repussa, joten lintsasin puolet tunnista vain lukiekseni (miten ihmeessä se pitäis sanoa? ymmärrätte kuitenkin).

Luin kirjan heti loppuun aloituspäivänä. Yritin säästellä sitä sillä, että pidin lukemisessa taukoja ja yritin keksiä muuta tekemistä, mutta ei se minua kauas päästänyt. Kirjan loputtua minut valtasi suuri euforia. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä hyvää kirjaa kuin tämä. Perjantaina, kun euforia alkoi laantua, luin kirjan uudestaan, koska en halunnut menettää sitä tunnetta. Lauantaina kävin sitten kyseisen kirjan julkkareissa (ruoka oli tosi hyvää :P ). Ja illalla luin kirjan taas uudestaan. KJKEKL nousi suoraan tämänhetkiseksi lempikirjakseni.

Kirjan ostaminen oli ainoa oikea ratkaisu. Nyt voin lukea sen taas milloin haluan. Kirjasta löysin kaksi asiaa, jotka jäi vaivaamaan. 1. Loppu tuntui siltä, kuin se olisi kirjoitettu nopeasti ja enempiä miettimättä ja en ollut siihen täysin tyytyväinen. 2. Nyt en osaa enää palata "normaaliin" kirjallisuuteen, kun tällaisen jälkeen kriteerit on aika korkealla.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät lukemisesta. Sellainen, joka ei oikeasti pidä lukemisesta ei saa tästä varmaan paljoakaan irti.

Sitten loppuun asia, jonka voisin ottaa ihan vakioksi, kun puhun jostain kirjasta. Eli. Lempilauseeni kirjassa:   "Minä ajattelin, kauppa voisi houkutella lisää asiakkaita, jos myisimme myös joulukuusia!

Unpopular bookish opinions

Menettele seuraavasti:

1. Linkkaa haasteen antajan blogipostaukseesi.
Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.


-------------------------------------------------------------------------------------------

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Harry Potter. Ei vain uppoa. Olen lukenut kaikki kirjat, joten kukaan ei voi sanoa sitä tavallista "Se ensimmäinen osa on tylsä. Lue loputkin niin tykkäät varmasti." Hyvä kirja imaisee sisäänsä, mutta Potterit vain jättävät minut kellumaan sivujen päälle toivoen, että jaksaisin sukeltaa tarpeeksi syvälle. Pitääkin varmaan lähteä piiloon tai saan banaanista.


2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Tämä onkin vaikea. Pitää mennä vähän tutkailemaan kirjahyllyä. Tutkinnan tulokseksi tuli Katharine Kerrin Deverryn taru -sarja. Kovinkaan monet ei ole tätä lukenut, mutta ne, jotka ovat lukeneet, eivät siitä pidä. Minäkin valitettavasti olen lukenut vain kaksi ensimmäistä osaa, koska lopput 13 on suomentamatta (eikä tulla suomentamaankaan), eikä niitä ole ainakaan Lapin kirjastoissa.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

Nico-Percy-Annabeth Olympoksen sankareissa. Kun Nico Titaanien kirouksessa tuli kuvioihin, ajattelin heti, että those gonna be a couple. Annabeth on Percylle aivan liian väritön ja tylsä pari.


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Kauhusta en pidä, enkä haluakkaan. Ne kauhukirjat, joita olen lukenut, ovat osa olleet mukaansatempaavia, mutta kielellisesti ne eivät ole kauniita, eikä tarinoissa yleensä päätä, eikä häntää.


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Taas aika vaikea. Menen taas kirjahyllylle. Perillinen -sarjasta Eragon. Eragon on tyhmä, naiivi, mielikuvitukseton ja yksinkertainen. Tämä on vähän ristiriitaista, mutta kyseinen sarja on yksi minun lempisarjoistani. Vaikka Eragon on tyhmä, niin mm. Arya ja muutama muu haltija on tasapainottamassa tilannetta.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.

J. R. R. Tolkien. Tämä on kaikista ristiriitaisin tapaus. Pidän kovasti Tolkienin tarinoista, mutta kirjat eivät ole ollenkaan kauniisti kirjoitettuja, niin en ole lukenut yhtäkään kirjaa kokonaan. Sen kielen ei edes tarvisi olla kovinkaan kaunista, jos se olisi edes sujuvaa.


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Nälkäpelin lukemisesta en ole kiinnostunut sitten yhtään. Koko sarjan ideakin on aivan liian sotaisa minun makuuni. Collins on itsekin sanonut, että koko sarjan idea tuli siitä, kun kanavia surffaillessa hän huomasi tosi-tv:n ja sotauutisten rajan hämärtyvän. Mitä muuta kuin tappamista voi odottaa sellaiselta kirjalta.


8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty sarja tai elokuva.

The Maze Runner ehdottomasti. Katsoin ensin elokuvan ja sitten luin kirjan. (Tämä siksi, että en edes tiennyt, että siitä on kirja.) Kun sitten kirjastossa selasin englanninkielistä hyllyä, kirja tuli siellä vastaan. Silloin sitä ei vielä oltu suomennettukkaan. Kirja oli elokuvan jälkeen suuri pettymmys.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Haastettavat:

Kirjaneidon tornihuone

Kasoittain kauniita sanoja

Lasisipulissa  (hihhii, Beatles :3 )

Vähän omaakin

Niin. Minähän itse päätän, mitä täällä julkaisen. Miksi siis en julkaisisi jotain omaakin. Tässä on useampikin kirja luettavana mm. Maatuska, Sielut, Käärmeitten kesä ja Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut. Niistä sitten myöhemmin. 

Harvemmin kirjoitan mitään, koska olen vähän pidemmän proosan ystävä, mutta jos inspiraatio iskee, nii miksikäs ei.Tämän tekstin kirjoitin äikänkurssia varten tammikuun lopulla. Kirjoittaminen oli oikeasti tosi hauskaa. Tyytyväisin olin siihen, että aiheen synkkyydestä huolimatta ilmapiiri jäi aika avoimeksi ja vaaleaksi. Nyt pidemmittä puheitta itse asiaan.



-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tyttö kaivaa veistä laatikosta. Nyt ei kävisi kuten viime kerralla. Hän vilkaisee arpia ranteissaan ja ottaa myös veitsenteroittimen laatikostaan. Teroitin hyväilee veistä päästäen syvän kirskuvan äänen. Tällä kertaa veitsi olisi terävä. Pöydällä odottaa myös lasillinen vettä ja kaksi pyöreää ja puhtaanvalkoista pilleriä. Hän haluaa olla varma.

   Läksyt ovat vielä tekemättä. Tyttö kaivaa esiin matematiikan kirjansa ja alkaa laskemaan. Hän oli luvannut vanhemmilleen tehdä läksyt aina heti koulusta tullessaan. Hän ei ollut hyvä matematiikassa, mutta ainakin hän yritti. Huomaamattaan tyttö pyöritteli pillereitä käsissään.

   Kukat pitäisi vielä kastella. Niitä ei olisi kukaan kastelemassa hetkeen. Sitrunaan lehdet kellertävät raudan puutteesta. Sitruslannoite on loppu ja tavallisessa on liikaa typpeä. Hän jättää lapun ruukun viereen. Tyttö ottaa veitsen ja karsii bonsaista uudet keväällä kasvaneet versot.

   

Tyttö nostaa kaapista mustan hupparin ja pukee sen päällensä. Siitä tulisi sotkuista, eikä hän halua vaatteiden näyttävän likaisilta. Kello lyö kerran. Hän kuuntelee matalaa kumahdusta ja odottaa sen hiljenemistä. Kohta se löisi kuudesti. Silloin hän olisi valmis.

   Pyykkikoneen luukku aukeaa. Tyttö alkaa nostella pyykkejä yksi kerrallaan narulle kuivumaan. Vanhemmat eivät luottaneet siihen, että hän pärjäisi yksin. He ovat väärässä, se on todistettava. Pyykinpesuaine on jäänyt pöydälle, hän nostaa sen kaappiin.

   Tyttö kerää kaiken tarpeellisen. Jauhelihaa, sipulia, tomaattimurskaa, basilikaa ja pastaa. Hän on luvannut syödä säännöllisesti, se on tärkeä osa paranemisessa. Koulussa kaveri sanoi, että hän ei ollut vielä parantunut. Hän aloittaa pilkkomalla sipulin.

Veitsi on terävä, mutta onko pillereitä tarpeeksi. Valkoisten seuraksi hän nostaa keltaisen. Nyt mikään ei jäisi sattuman varaan. Tyttö katsoo isoisänsä kuvaa pöydällä ja peittää sen. Tämä ei sopisi vanhoille silmille. Hän uskoo, ettei kukaan jäisi suremaan. Hän olisi halunnut olla kuin muut. Kuulua joukkoon.

   Kissojen ruoat pitää laittaa valmiiksi. Ainakin viikoksi. Tyttö avaa oven ja päästää kissat ulos. Ne osaisivat varmasti takaisin. Sisko varmaan huolehtii niistä. Hän viiltää uuden ruokapussin auki.

   Tyttö nostaa kirjan pöydältä. Tarinaa ei voisi jättää kesken. Hän avaa kirjan viimeiset sivut ja alkaa kirjoittaa niihin tekstiä mustekynällä. Musteesta jää pieniä tahroja paperille, mutta hän ei anna sen häiritä. Viimeiset sanat on tärkeimmät.

   

Nyt on vihdoinkin se aika. Tyttö täyttää lasin vedellä. Hän nielaisee pillerit ja juo lasin tyhjäksi. Vaikka haavat eivät olisi tarpeeksi syviä, hän kuolisi silti ja saisi nauttia siitä kivusta ja kuoleman tunteesta. Siitä, kuinka hän vapautuisi tyhjyyteen ja ajattomuuteen. Hän nostaa veitsen pöydältä ja laskee sen ranteellensa. Jänteet napsahtavat poikki terän alla. Tyttö on hieman pettynyt. Nyt hän ei enää saisi puristettua veitsestä tarpeeksi toistakin rannetta varten.

Sorruin minäkin

Kirjablogejahan ei voi olla liikaa?

Niin ajattelinkin. Siksi tein tämän. (Tähänväliin mainittakoon, että kirjoitan muustakin kuin kirjoista)


Otin heti hyvin kunnianhimoisen tavoitteen (ainakin yhtä saamattomalle, kuin minä). Aion kirjoittaa edes lyhyen kommentin jokaisesta kirjasta, jonka luen. Elokuun loppuun käsittelen pääasiassa  vuonna 2015 julkaistua suomalaista kirjallisuutta, koska olen päättänyt osallistua Aleksikseen. Suomalaisen kirjallisuuden kohdalla kerron jokaisesta teoksesta, mitä suomalaisen kirjallisuuden piirteitä kyseinen teos sisältää. Erästä kaunista kirjailijatarta lainatakseni nämä piirteet ovat :

• Kiintiöhomo- tai muu vähemmistöseksuaali*
• Takaumia ja/tai sijoittuu menneisyyteen**
• Yleinen masentavuus

Mikään näistä ei suinkaan tee teoksesta huonoa, mutta näitä vaan esiintyy huomattavan paljon suomalaisessa kirjallisuudessa.

Kuten sivupalkista näkyy, en ole tälle vuodelle paljoa lukenut. Netflix, ihmissuhteet ja huono ajankäytönsuunnittelu ovat tähän syynä. Nyt tein taas elämäntapamuutoksen ja palautin kirjat elämääni. Viimeksi olen kesällä lukenut kunnolla. Viime kesänä tein myös oman sivumäärällisen lukuennätykseni. Luin Diana Gabaldonin Matkantekijän päivässä. Pidin siitä kirjasta.



*Tällä en siis tarkoita mitä tahansa vähemmistöseksuaalia, vaan sellaista, jolla ei ole kirjan kannalta mitään merkitystä. Kirjoitan jaksaessani aiheesta kokonaisen postauksen.

**Yksi tai kaksi takaumaa ei tähän riitä. Jos Takaumia on huomattavan paljon, niin kirjan voi laittaa tähän luokkaan.