3/29/2016

Leena Krohn - Erehdys


Erehdys

Teos, 2015
155 sivua

Kirjailija E. on matkalla toiseen kaupunkiin pitämään lukutilaisuutta, jossa lukee tuotantoaan. E. on jo matkalla epävarma itsestään ja tilanne vain pahenee paikalle päästessä ja lukemisen edetessä. Yksikään kuuntelija ei ole tyytyväinen ja yleisöstä tulee kommenttia hänen menneisyydestään ja teoksiaam haukutaan. Lopulta E. ei edes suostu jakamaan niikirjituksia vaan poistuu paikalta.

Mielestäni Erehdys ei ole romaani ollenkaan vaan erittiäin nerokas novellikokoelma. Novellit on punottu yhteen tarinalla, jossa kirjailija E. lukee tuotantoaan pienen kapungin kirjastossa. Novellit eivät suurta suosiota saa niin yleisöltä, kuin minultakaan. Novellien kehystarina on itse novelleja kiinnostavampaa luettavaa. Ensimmäisen novellin luen luullen, että se jää ainoaksi. Sen loputtua, kehystarinan jatkuessa huokaisen jo helpotuksesta ajatellen päässeeni taas paremmille vesille. Mutta ei, novelleja tulee vain lisää ja lisää, enkkä ole yhtään kiinnostunut niitä lukemaan. Kolmen novellin jälkeen seuraan enää pelkästään kehystarinan kulkua.

Krohn ei tosiaankaan onnistunut sulattamaan sydäntäni tällä teoksellaan. En ole ennen Krohnia lukenutkaan ja taidan tulevaisuudessakin jättää hyllyyn. Voi toki olla, että jään paitsi jostain kauniista, but you had your change.

Kirjan rakenne jätti oikeastaan kaikki hahmot ohuisi siivuiksi. E:hen ei päässyt sisään ollenkaan. Aluksi yritin peilata häntä novellien kautta, mutta tulin tulokseen, että niistä peilattava henkilö on ennemmin Krohn itse kuin E. Myöskään novellien henkilöt eivät jääneet mieleen sen suuremmin.

Minä itse sain sen kuvan, että Krohn on kirjoittanut kasan huonohkoja novelleja vain haukkuakseen niitä itse kirjassaan. Toisaalta ymmärrän, mikä ihmisiä hänen tuotannossaan viehättää, mutta minun lienee parempi vain pysyä kaukana ja jättää niille, jotka siitä nauttivat. Petyin.

2 kommenttia:

  1. Olen joskus lapsena lukenut Krohnilta kirjat Ihmisen vaatteissa ja Auringon lapset (vai lapsia? en muista tarkkaan) ja jälkimmäisestä ainakin muistelen pitäneeni kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi toki olla, että kirjailijan tyyli on vuosien saatossa muuttunut ja toki nuorte- ja lastenkirjat ovat tyyliltään erilaisia. Ehkä joskus opintojenkin yhteydssä tulee Krohnin pariin palattua.

      Poista